Historia osa 2
1963
Vuoden 1963 niukastakin aineistosta on selvästi pääteltävissä, että palkkaratkaisu, jonka alkutapahtumat olivat jo edellisen vuoden puolella, ei tyydyttänyt lainkaan osaston jäseniä Liittomme puheenjohtajan istuessa Valtioneuvoston jäsenenä, koettiin syntynyt sopimus sitäkin suurempana vääryytenä Toukokuussa olivat asiat ajautuneet siihen pisteeseen, että osastomme vaati ylimääräisen liittokokouksen koollekutsumista. Osastomme kokous oli todennut seuraavaa:
”Liiton puheenjohtaja, liittovaltuusto ja liittotoimikunta eivät ole pystyneet korjaamaan virka- ja työsopimussuhteessa olevien jäsentemme asioita sillä vastuuntunnolla ja taidolla, jota jäsenistön edut olisivat vaatineet.”
Suurimmaksi vääryydeksi koettiin ilmeisesti se, että 4 lk:n asemilla palvelevat asemamiehet, ylimääräiset ja alokkaat jätettiin ilman kuoppakorotusta. Asiaa valaisee vielä liittotoiminnalle jätetty kirje, jossa osasto mainitsee mm. näin:
”Viime aikoina tapahtuneet hinnankorotukset ovat osaston käsityksen mukaan olleet erittäin turmiolliset ja kohdistuneet kaikkein kipeimmin palkansaajaväestöön. Kokouksen yksimielinen käsitys on, ettei tällaista palkansaajien elintasoa alentavaa kehitystä voida enää vaieten hyväksyä.”
1964
Osaston toiminta vuoden 1964 aikana oli suurimmalta osiltaan keskittynyt oman jäseniensä etujen kohentamisen. Runsasta keskustelua ja kannanottoja kirjelmien sekä julkilausumien muodossa aiheuttivat mm. seuraavat asiat: Vapaalippujen kelpoisuus kiitojunissa, työturvallisuus pimeän ja liukkaan kelin aikana, virkojen ja toimien lakkauttamissuunnitelmat, VR:n organisaatiouudistus sekä alokkaiden komennusrahat. Työnantaja oli lopputilin uhalla pakottanut alokkaita tekemään sopimuksen, jossa he luopuisivat komennusrahoista vieraalla paikkakunnalla työskenneltäessä. Yleisemmästäkin ay-asioista oltiin toki ajan hermolla. Tästä kertoo osastomme vetoomus ay-liikkeen voimien kokoamisesta, aloittamalla neuvottelut rinnakkaisjärjestöjen yhtymisestä. Kuluneen vuoden tapahtumiin hinta- ja palkkarintamalla on osasto todennut, että kehitys on ollut suuristakin ponnisteluista huolimatta negatiivinen. Jos joitakin korjauksia palkkoihin saatiin, niin sen ovat hintojen korotukset eliminoineet.
1965
Vuoden 1965 aikana on ay-liikkeessä tapahtunut hiljaista selkenemistä. Ns. sopujärjestöt ovat käyneet eheyttämisneuvotteluja, joihin myös liittomme edustaja on osallistunut. Osaston toiminta on kulkenut normaalisti palkkaus- ja sosiaalisten kysymysten käsittelyssä. Jonkin verran häiriö tilaa aiheutti liiton toimiston puuttuminen osaston sisäisiin asioihin. Kesäkuussa pidettyyn edustajakokoukseen osasto sai seitsemän edustajaa. Osastossa suoritettiin vaalit 14:stä ehdokkaasta. Liiton toimistosta käsin yritettiin vaikuttaa tulokseen lähettämällä jäsenillemme kirjeitä, joissa vain toimistolle myönteiset henkilöt tulivat kysymykseen. Kuitenkin jäsenistömme arvosteli voimakkaasti puuttumista asioihimme ja vaalien tulos muodostuikin toimistolle kielteiseksi. Osasto teki edustajakokoukselle 17 esitystä ja tässä niistä vain osa: vuosilomakorvaus, ikälisät, virkojen ja toimien palkkaluokat ja puhelimella suoritetun työvuoron tiedustelun hyvittäminen ns. heittomiehille. Kuluneen vuoden alussa tuli ns. runkosopimuksen mukainen 3,8 % korotus palkkoihin.
1966
Vuosi 1966 elettiin ay-liikkeen eheyttämispyrkimyksen vuotena. SAK toimitti neuvottelukutsun sovinnon aikaansaamiseksi KTV:lle, VY:lle, SAJ:lle, KAF:lle ja Liiketyöntekijäin Liitolle. Liittomme kokousedustajat SAK:n edustajakokouksessa esiintyivät voimakkaasti ay-liikkeen voimien kokoamiseksi keskusjärjestötasolla. Osastomme kutsui Helsingin osastot ay-liikkeen eheyttämiskokoukseen.
1967
Osasto on kuluneen vuoden aikana ottanut kantaa mm. seuraaviin asioihin: juna- ja vaihdemiesten työn ja palkkauksen epäkohtiin, F ja Fo vaunujen lämmittämiseen, junamiesten vaarallisentyön lisään, junamiesten nimityksen puolesta ja Helsingin ratapihan työturvallisuuteen. Palkkaukseen tuli 3 % helmikuussa ja 3,1 % kesäkuussa. Lähtötasokorotus toi asteikon alapäässä 7 % ja yläpäässä 19,9 %.
1968
Vuosi 1968 alkoi työtaistelulla, joka koski työajan lyhentämistä ja yötyön aikahyvityksen säilyttämistä. Lakossa olivat kaikki rautatieläisjärjestöt. Taistelu oli tarkoitus toteuttaa yksipäiväisinä vaihdellen eri osastoja koskevina lakkoina. Ensimmäinen vaihe alkoi 4. p:nä tammikuuta yhteisellä työnseisauksella. Seuraavaa vaihetta ei enää tullut. Järjestöt solmivat sopimuksen, jota voi kuvata tavoitteiden mukaiseksi. Yötyön aikahyvitys säilyi ja jakson työaikaa lyhennettiin 120:een tuntiin. Saatiin iltatyölisä klo 18.00 – 23.00 välisenä aikana tehdystä työstä. Toimintavuoden aikana osasto toimi ja otti kantaa esim. seuraavien asioiden korjaamiseksi: Asemamiesten 5-vuotislisä ja välirahan maksaminen, kalliinpaikanlisän maksaminen Espoossa ja Helsingin maalaiskunnassa, yö-työn aikahyvitys, naisrahastajien eläkeikä ja linja-asemien asemamiesten mahdollisuus rahastajakursseille.
1969
Osasto ei vuoden aikana joutunut ottamaan kantaa mihinkään suuriin ja laajakantaisiin kysymyksiin.
Vuosi 1969 tulee jäämään historiaan eheytyksen ja koko palkansaajarintaman yhteistoiminnan vuotena. Ay-liikkeen jo toistakymmentä vuotta kestänyt hajaannus päättyi. Kauan jatkuneiden ja sitkeiden neuvottelujen tuloksena hyväksyi SAK:n hallitus yksimielisesti kaikki yksitoista SAJ:n jäsenliittoa jäsenikseen. Yksimielisyys saavutettiin myös osastotason neuvotteluissa. RAL:n, VTH:n ja osastomme yhteiskokouksessa sovittiin RAL:n, Helsingin osaston ja VTH:n sulautumisesta osasto 51:een.
Liiton edustajakokous pidettiin touko – kesäkuun vaihteessa, jolle osasto teki 23 aloitetta. Ne koskivat mm. luottamusmiehen asemaa, virkapuvun luontaisetua, päivärahaa, vuosiloman talvihyvitystä yli 15 vuotta palvelleille, VR:n autokuljetuksien säilymistä omalla henkilökunnalla, sähköjunien miehitystä, ikälisien laskentaa 18 -vuotiaasta alkaen, virkojen ja toimien vakinaistamista ja luonnollisesti useita palkkaukseen liittyviä korjausesityksiä, vain eräitä mainitakseni.
1970
Vuosi 1970 toi mukanaan suuren muutoksen osastomme jäsenmäärässä. Edellisen vuoden puolella solmittu yhdentymissopimus toi osastoomme yli 200 jäsentä.
Yhteinen toiminta osastomme piirissä on sujunut kitkattomasti. On tullut se käsitys, että kaikki pyrkisivät vilpittömästi täyttämään tehdyt sopimukset ja vanhat kiistat unohtaen ryhtyneet rakentamaan ehyttä ja voimakasta järjestöä. Tehtyjä esityksiä: virantoimitusrahan nostaminen palkkatasoa vastaavalle tasolle, määrävuosikorotukset asm- ja jnm-nimityksen omaaville rahastajille sekä kuorma-autonkulj., trukinkulj. ja vaunukirjurille, virkapuku kysymys, sähköjunien miehitys, sosiaalitilojen puuttuminen, henkilökunnan parkkipaikat vuorotyössä käyville ja ratapihalisä.
1971
Vuoden 1971 aikana nousi osastomme jäsenmäärä yli tuhannen ensimmäistä kertaa, vaikka koko laitoksen henkilökunta on vuosi vuodelta pienentynyt. Käsitellyistä asioista ehkä tärkeimpiä ovat olleet Helsingin aseman puutteelliset sosiaalitilat ja niihin saatavat korjaukset, Helsingin asemaa vaivaava krooninen henkilökunnan puute ja rahastajina toimivien eläkekysymys. Esityksiä osaston kokouksien päätöksillä on lähetetty vuoden aikana 27, joista 16 on ollut osoitettuna liitolle. Palkkojen korotukset hupenivat hintojen nousuun Suomen Pankin nostaessa lainakorkoa 1 % ja asettaessaan eräille tavaroille 15 % pisteveron. Hintojen nousua kuvaa elinkustannusindeksin 10,2 % nousu vuoden sisällä, kun sopimuspohjaksi oli kaavailtu vain n. 6 % nousu koko sopimuskautena.
1972
Vuoden 1972 toiminnassa sen lisäksi, että paikallisliikenteen räjähdysmäinen kasvu Helsingin seudulla on aiheuttanut jäsenkunnalle lähes kestämättömiä työpaineita, jonka kertoo jo se, että kaksi kolmannesta eläkkeelle jääneestä on lähtenyt sairaseläkkeelle. Palkkarintamalla vallinneesta tilanteesta kuvaava esimerkki on lainaus vuosikokouksen kannanotosta:
”Vuosikokous esittää voimakkaan huolestumisensa kuluneen vuoden aikana tapahtuneista hintojen ja maksujen korotuksista. Erityisen huolestuttavaa on ollut elintarvikkeiden hintojen voimakas nousu. Näiden ja tapahtuneiden vuokrien korotusten vaikutus kohdistuu juuri ja nimenomaan alempipalkkaisten ryhmään” ja edelleen ” nykyisen tulo- ja omaisuusveron veroasteikon säilyttäminen ennallaan tapahtuneesta inflaatiokehityksestä johtuen on tuonut jopa minimipalkkatasolla elävät henkilöt valtion verotuksen piiriin, ja vasta julkaistujen tietojen mukaan palkkatyöläisten osuus verotuotosta on edelleen kasvanut.”
1973
Vuosi 1973 oli liiton edustajakokousvuosi. Tämä tärkeä tapahtuma merkitsi, paitsi liiton piirissä, myös osastossamme lukuisia tehtäviä. Osasto teki edustajakokoukselle 19 esitystä, joista muutama esimerkki: Pistelaskujärjestelmän aikaansaaminen, ikälisäjärjestelmän muuttaminen siten, että 12 vuoden palveluksesta tulee kaikki ikälisät, virantekorahan piiriin myös makasiineilla työskentelevät sekä vaununsiivoojat, terveydenhuolto-olojen korjaaminen, myyntitappioiden korvaaminen junissa myytävistä matkalipuista, ylituntikorvausperusteiden muuttaminen, työaikalain soveltamisohjeiden muuttaminen ja asuntotilanteen korjaaminen Helsingin alueella.
Edustajakokousesitysten lisäksi on osaston kokouksissa käsitelty ja tehty esityksiä mm. laajasta v. –74 koskevasta palkkaratkaisusta, vahtimestarien eläkeikärajan alentamisesta, siivoojien iltatyölisän saamisesta, suojavaatetuksen saamisesta ja sosiaalitilojen korjaustarpeesta. Valtiosektorin palkkaratkaisu eri vaiheineen merkitsi osastomme jäsenpiirin osalta n. 14-15 % korotusta aikaisempiin palkkoihin. Uutena asiana tuli lauantaikorvaus 15 % tuntipalkasta klo 12-18 välillä tehdystä työstä. Toisaalta todeten, vallinneen 15 % inflaatiokehityksen aikana ei ainakaan reaalipalkkojen noususta voitane kertoa.
1974
Osaston toiminnassa on vuoden 1974 aikana nähtävissä selvästi luottamusmiesverkoston vaikutus. Työyhteisöissä esiintyneet epäkohdat ja kysymykset on useissa tapauksissa voitu hoitaa luottamusmiesten kautta. Osaston kokouksien päätöksillä on kuitenkin tehty 11 esitystä epäkohtien korjaamiseksi. Merkityksellisimpiä ovat olleet mm. Martinlaakson radan miehitys, yksinhuoltajien työaika, henkilökuntatilanne, kaukojunien miehitys, junahenkilökunnan viestiyhteydet junissa ja kannanotto virkapalkkaneuvotteluihin. Palkkarintamalla tapahtui monia muutoksia sen lisäksi, että yleiskorotus toi heijastusvaikutuksineen yli 300mk/kk. Ikälisien kertymäaika muuttui osaston aiemmin tekemän esityksen mukaiseksi ja laskentaan sisällytettiin myös kalliinpaikanlisä. Lomaltapaluurahan suuruudeksi tuli 35 % loma-ajan palkasta. Kaikkiaan tässä mainitsematta jätetyt muutokset mukaan lukien korotukset merkitsivät eräiden ryhmien osalta suuria korotuksia nimellispalkkoihin, mutta inflaatiovauhdin ollessa lähes 20 %, sekä verotuksen progressio vähensivät tuntuvasti korotuksien vaikutusta. Sen lisäksi todettakoon, että osaston palkkatavoitteiden kohdalla jäi merkittävä aukko mm. siivoojien kohdalle. He jäivät ilman kuoppakorotusta.
1975
Vuosi 1975 merkitsi jälleen paikallisliikenteen kasvua Martinlaakson radan avaamisen vuoksi. Helsingin kohdalla tapahtui muutenkin huomattavia muutoksia työpaikkojen kohdalla. Matkustajavaunujen huolto siirtyi Ilmalaan ja samalla loppui vaunujen säilytys ja huolto Helsingin ratapihalla. Tilalle tuli saattoliikenne Ilmalan ja Helsingin välille. Samoihin aikoihin tapahtui Helsingin suurasetinlaitteen käyttöönotto. VR liittyi Helsingin liikennelaitoksen yhteistariffiin, jolloin liikennelaitoksen erilaiset liput kelpasivat junissa. Vuoden sisään ajoittuneet suuret muutokset aiheuttivat jatkuvia vaikeuksia työntekijöille. Kattavaksi kehittyneen luottamusmies- ja työsuojeluverkoston toimesta on voitu hoitaa pääosa työpaikoilla esiin tulleista kysymyksistä. Samalla on kuitenkin osaston tehtävät ongelmien ratkaisuun vaikuttavista toimenpiteistä ratkaisevasti vähentyneet. Osasto on tehnyt vain kuusi kokouksien päätöksiin perustuvaa esitystä. Ne olivat: SM-junien kytkimien suojaaminen, vapaalippujen saaminen HKL:n kulkuneuvoihin, asetinlaitemiesten työ- ja palkkakysymykset, matkajunahenkilöstön työolosuhteiden tutkiminen sekä esitys virkaehtosopimusta varten. Palkkarintamalla tapahtui muuteoksia niin paljon, että en käy tässä muuta keromaan kuin virkapalkkojen osalta sen, että korotukset olivat alle 952mk kk-palkoissa 145 mk. Huomattavaa oli myös se, että lomaltapaluurahan suuruudeksi tuli 35 % sijasta 50 %.
1976
Helsingin liikennealueella elettiin vuoden 1976 alkupuolella huomattavaa henkilökuntavajauksen aikaa. Päivittäinen vajaus saattoi olla jopa n. 100 henkilöä. Tämä vaje oli niin iso, että se tuntui jo matkustajien palvelussa, Henkilökuntapula helpottui vuoden loppua kohti, ei niinkään henkilökunnan lisäyksen kautta, vaan liikennealueella suljettiin eräitä palvelupisteitä ja vähennettiin muutenkin palveluita. Rautateitä koetteli lakkokin, ensin varoituslakko alkuvuodesta ja uusi työnseisaus loppuvuodesta. Lakko päättyi kuitenkin presidentin puututtua asiaan ilmoittamalla, että hän ei tule allekirjoittamaan mahdollista eläkelain uudistusta siten, että junansuorittajat voisivat päästä eläkkeelle 58-vuotiaana.
Osaston pitkäjänteisen ja sitkeän työn tuloksena on kirjattava mm. asemarakennuksen itäsiipeen valmistunut junahenkilökunnan sosiaalitila. Uusiin tiloihin sopii noin 500 junahenkilökuntaan kuuluvaa. Osaston kokouksien päätöksillä on lähetetty viisi kirjelmää, jotka koskivat henkilökunnan puutetta, ratapiharahan korotusta, paikallisliikenteen supistamissuunnitelmaa, pistelaskusysteemiä ja palkkatarkistusneuvotteluja. Palkoissa tapahtui keskimäärin n. 170 mk korotus kk-palkkoihin.
1977
Vuosi 1977 oli jälleen liiton edustajakokousvuosi ja osaston 50-vuotisen toiminnan juhlavuosi. Nämä merkkitapahtumat ovat osaltaan olleet piristämässä osaston toimintaa, josta selvänä osoituksena 33:n osaston päätöksillä toimitettua esitystä epäkohtien korjaamiseksi. Osastotason yhteisyö oli muutenkin huomattava muiden rautatieläisjärjestöjen ja liiton osastojen kesken. Yhteisten kokousten ja kirjelmien aiheena oli mm. joukkoliikenteen parantamistoimenpiteet ja kiito- ja rahtitavaran yhdistäminen. Osastomme kävi myös lähetystönä liikenneministerin puheilla, kaukojunien supistamispäätöksen ja Pasilan tavaraterminaalin vuoksi. Liiton osasto 160 teki ennakkoilmoituksen osastonsa lakkauttamisesta ja jäsentensä siirtymisestä osastoomme. Sosiaalitiloihin tuli jälleen kohennusta, kun RH:n siivoojille valmistui uudet tilat, sekä aseman siivoojille, vahtimestareille ja talonmiehille asemarakennuksen kellaritiloihin, Vuoden alkupuolella syntyi 2-vuotinen tulosopimus, jonka pitäisi antaa sopimuskaudella n. 15,9 % korotuksen. Siihen odotetaan vielä lisäävän vaikutuksen tekevän sovitut tulonsiirrot sekä 4 % alennuksen tuloverotaulukkoon.
1978
Vuoden 1978 alussa osasto 160 sulautui virallisesti osastoomme. Lähes koko vuoden osasto paini kaukojunien miehityksen, osoitekilpien siirron varikon alaisuuteen vastustamisen, työturvallisuuskysymysten ja Toralinnan purkamisen estämiseen liittyvien kysymysten parissa. Toralinna-asiassa oltiin liikkeellä joka suuntaan. Yhteyksiä oli mm. kaupunginvaltuustoon, Museovirastoon, rautatiemuseoon, Helsinki-seuraan ja eduskuntaan. Lisäksi eri osastoista ja yhteisöistä koottu lähetystö kävi liikenneministerin luona selvittämässä näkemyksiään. Useaan otteeseen kokouksia puhutti myös pistelaskujärjestelmä ja Hanalan seisakkeen lakkauttaminen.
1979
Osastomme jäsenmäärä nousi vuoden 1979 aikana 1520:een ja on edelleen jatkuvassa nousussa. Jäsenmäärällisesti liittomme suurimmaksi kasvaneella osastollamme voidaan kokea aiheutuvan tietynlainen kaulakuvan vastuu. Liekö tästä, vai ajan muuttumisesta johtuvaa, että osastomme ja sen toimihenkilöt ovat joutuneet ottamaan osaa aivan uudenlaisten asioiden valmisteluun ja kannanmäärittelyyn. Kuvaavina esimerkkeinä voidaan mainita mm. virastodemokratia, työpaikkaruokailu, jäsenistön vakuutusturvan hoito, VR:n omien, niin kone- kuin ammattityövoimaa vaativien töiden teettäminen yksityisillä, SAL:n lomakäytäntö, oikeusasemakomitean I osamietintö, virkapukutyöryhmä, trukinkuljettajan koulutus ja Koivukylän aseman liikennöimistapa. Tässä vain osa uudenlaisista asioista. Rutiinilla ilmeisesti hoituivat esitykset esim. virkaehtosopimuksen tekstimuutoksista ja Sm-junien miehityksen virallistaminen sekä lausunto virkapuvun käyttöön liittyvistä seikoista. Osastossamme syntyi uusi aluevaltaus tiedotustoiminnan saralla. Vuoden aikana ilmestyi kaksi numeroa Tapahtumakalenteria. Vaatimaton alku, mihin ehtiikään jos saa vapaasti kasvaa? Palkkarintamalla tapahtui vähäistä korjausta yksivuotisen TUPO:n tuomana. Vuoden päättyessä vain 1,5 % ansiokehitystakuu.
Kaikesta huolimatta on tämän vuoden kohdalla muistionmerkitsemisen arvoinen sellainen osastotoiminnan ”musta aukko”, ettei jäsenistö ole tuntenut mielenkiintoa osaston kokoustoimintaa kohtaan, mikä on todettavissa osaston kokousten osanottokeskiarvoista. Tästä voisi tehdä myös sen johtopäätöksen, että osaston johdon ja luottamusmiesten toimintaan luotetaan.
1980
Vuosi 1980 oli jo edellistä vilkkaampi sekä kokouksiin osallistujien että käsiteltyjen asioiden määrällä mitattuna. Kokousten päätöksillä on 26 esitystä ja lausuntoa lähtenyt kirjallisessa muodossa eteenpäin. Niistä voisi mainita mm. lausunto vapaalippuasetuksen muutosesitykseen, esitys vuorontekopalkkiosta, pääkaupunkiseudunlisä, lämpöpuvut ja työjalkineet sekä –rukkaset, työmarkkinakoulutus, ikälisäsopimus, muutos työajan soveltamisohjeisiin, vartijoiden oleskelutilat ja saunan saaminen Pitäjämäen asema-alueella asuville rautatieläisille. Edellisen vuoden tapahtumakalenterista on kasvanut osastomme lehti 51:n Viesti, jota ilmestyi kolme numeroa. Palkkataso nousi yksivuotisen Tupo-ratkaisun myötä kahdesti: alkuvuodesta 6,6 % ja loppuvuodesta eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta 6,4 %.
1981
Vuosi 1981 oli tavallista tärkeämpi ajanjakso. Kauden aikana jäsendemokratia pääsi vaalien muodossa vaikuttamaan osastossamme neljä kertaa. Vuosikokouksen henkilövalinnat, Liiton edustajakokousedustajien valinnat, luottamusmiesten valinnat, ja työsuojeluhenkilöstön valinnat sattuivat kaikki tämän vuoden osalle. Liiton edustajakokouksessa oli mukana 16 osastomme edustajaa. 51:n Viestiä ilmestyi neljä 20-sivuista numeroa. Osaston kokouksien päätöksien mukaisesti tehtiin 22 esitystä, vaikka kokousten lukumäärä oli tähänastisesta pienin, vain kuusi. Esityksiä tehtiin mm. virkojen ja toimien vakinaistamisesta, virantoimitusrahan saajien piirin laajentamisesta, rinnastuspalkkaisten työajasta, pääkaupunkiseudun lisästä, eläkkeeseen vaikuttavasta palvelusta, välirahan maksuperusteen muutoksesta ja määrävuotiskorotusten kohdentamisesta. Lausunnot annettiin mm. VTY-jaoston toimintasäännöistä ja VR:n henkilöstöpoliittiseen ohjelmaan. Välivuoden jälkeen on jälleen selvää taantumista kokouksiin osallistujien määrässä havaittavissa. Sen vuoksi onkin kokousten lukumäärää vähennetty. Vuoden aikana käydyllä ”vaaliruletilla” saattaa olla vaikutuksensa. Palkkarintamalla solmittiin 2-vuotinen TUPO. Se toi vuoden aikana kaksi korotusta, 96mk vähintään 2,4 % ja 60 mk + 0,9 % vähintään 2,5 %. Korjausta saatiin myös yötyölisään ja ikälisiin, sekä uutena asiana vapaa-aikahyvityksen.
1982
Vuoden 1982 aikana ei ollut viikkoakaan, ettei esillä ja huolen aiheena olisi ollut valtion tulo- ja menoarviossa edellytetty 500 milj. markan alijäämän supistamisedellytys 50 milj. markan vuosivauhdilla. Keinoiksi kun vielä oli määritelty mm. työvoiman raju supistaminen ja kappaletavaraliikenteen saneeraus, mikä loppuvuodesta julkistetussa v. 1983 budjetin perusteluissa muuttuikin uhkaukseksi siirtää ko. liikenne ulkopuolisen yhtiön hoitoon. Näiden vaatimusten ja uhkausten toteutumisesta joutuisi oman osuutensa kantamaan myös osastomme jäsenkunta. Siitä huolimatta oli osaston kokouksia yksi vähemmän kuin edellisenä vuotena. Kokouksiin osallistuneiden jäsentemme keskimääräinen luku oli yhä laskusuunnassa. Kokouksien päätöksillä tehtiin kuitenkin 14 esitystä eri asioiden korjaamiseksi. Työaikaan niistä liittyi työaikasopimuksen 12 ja 25 § muutosesitykset, ylityökynnyksen laskemis- ja yötyön vapaa-aikahyvityksen muutosesitykset. Muista asioista teimme mm. hammashoidon korvaamisesta, suojavaatesopimuksesta, virkapuvun korvauksesta ja ikälisästä muutosesitykset, jotka pyrkivät parantamaan voimassa olevia sopimuksia tai synnyttämään uusia aluevaltauksia.
Ay-liikkeen toimenkuvaan kuuluvaa palkkaratkaisuesitystä ei myöskään unohdettu. VR tuli virastodemokratian piiriin henkilöstöneuvostolla, tosin kokeilun merkeissä. Osastomme sai henkilöstöneuvostoon vahvan edustuksen, vaikka sen merkitys jäi tämän vuoden osalta tuntemattomaksi. 51:sen Viesti ilmestyi neljästi vuoden aikana. Palkkauksen osalta elettiin kaksivuotisen TUPO:n toista vuotta, joka toi 0,6 % suuruisen indeksiehdon maksatuksen, 0,36 % kuopat eräille ryhmille, sekä 3 % yleiskorotuksen ja lisäksi ikälisäuudistuksen, jossa 3 % siirrettiin palkkoihin.
1983
Vuosi 1983 elettiin rautatielaitoksessa eduskunnan asettaman alijäämän pienentämispaineen alaisena. Tässä paineessa kolkuteltiinkin luvattoman usein yksinomaan suorittavan portaan kantapäille. Tämän tunsivat ja kokivat myös osastomme jäsenet. Yksinomaan kaavailut Helsingin lähiliikenteen siirtymisestä avorahastukseen veisi 84 työpaikkaa. VR päätti uudistaa organisaatiotaan, liikenne- ja ratapiirit yhdistetään seitsemäksi rautatiepiiriksi. Kappaletavaran järjestelyissä oli päädytty VR:n ja PL:n yhteistyöhön. Virastodemokratiatoimintaa päätettiin jatkaa toistaiseksi, vaikka se näyttääkin muodostuvan pelkäksi informaatiokanavaksi. Nämä ja monet muut uudistuskaavailut työllistivät luottamusmiehiä ja osastonkin lähes täydellisesti. Silti osaston kokouksia on pidetty viisi kertaa ja osallistujia on ollut selvästi enemmän kuin edellisenä vuotena. Kokouksissa on toki keskusteltu ja tehty kahdeksan esitystä muista kuin edellä mainituista asioista. Esimerkkinä virkojen ja toimien riittämättömyys, konduktöörilippujen kirjoittamisvelvollisuus ja matkustajalaskennat, unohtamatta palkkaratkaisuesitystä ja rationalisointihyödyn ulosmittaamista. 51:n Viesti ilmestyi jälleen neljästi vuoden aikana. Palkkaukseen saatiin korjausta n. 5,4 %.
1984
Vuosi 1984 oli osastomme toiminnassa lähinnä asemasotaa jäsenistönsä puolustamiseksi muuttuvassa organisaatiossa ja koko ajan kasvavassa paineessa työpaikkojen säilyttämiseksi.
Eri tasoilla toimivien luottamusmiesten ja osaston johtokunnan aktiivinen toiminta on pelastanut tähän asti suuremmilta työpaikkojen menetyksiltä. Johtokunnan varpaillaan olo näkyy selvemmin kokousten lukumäärässä, joka on koko toiminta-ajan ylivoimaisesti suurin. Neljätoista kokousta, ja 195 pykälää on täynnä toimintaa, kun ottaa huomioon, että kesäkuukaudet on laskuista pois. Kappaletavaran puolella järjestelyt jatkuvat voimakkaina. Alkuvuodesta oli Kapro-järjestelyt, organisaatiojärjestelyt ja vielä ennen vuodenvaihdetta uuden kuljetusjärjestelmän Transpointin tulon aiheuttamat vaikeudet ja järjestelyt. Muutoksien paineissa toimiminen on mahdollinen selitys sille, että osaston kokouksia lukumääräisesti oli jälleen yhtä vähemmän kuin koskaan ennen, eli vain neljä kertaa. Niissä tehtiin neljä ennen käsittelemätöntä esitystä: liikennemiehistön koulutusuudistuksesta, kaukojunien miehitysnormituksen uudistamisesta, junahenkilökunnan ruokailuista junissa ja hammashoidon saamisesta työnantajan kustannuksella. Tiedotustoiminnassa tehtiin aluevaltaus. Rautatieläisten kalenteri jaettiin jäsenille maksutta. 51:n Viesti ilmestyi neljä kertaa. Palkkauksen osalle tehtiin jälleen 2-vuotinen sopimus, jonka kokonaisvaikutus on n. 14 %.
1985
Vuosi 1985 oli jälleen Liittomme edustajakokousvuosi. Osastomme lähetti sinne 17 edustajaa, mikä merkitsee osastomme jäsenmäärän jatkavan vakaata nousuaan ollen jo yli 1600 henkeä. Edustajakokous nosti jälleen kokouksiin osallistujien määrää, joskaan ei merkittävästi. Osaston kokouksia pidettiin näljä kuten edellisenäkin vuotena. Esityksiä rustattiin nyt enemmän, peräti 16 kappaletta. Aiheetkin ovat vuosien saatossa muuttuneet, siitä esimerkkeinä: tehtävärajojen huomaamaton muuttuminen, eläke-etuuden saavuttaminen tapaturman sattuessa, eläkeikärajan alentaminen siivoojilla ja asemamiehillä, nuorisojaoston perustaminen liittoon, Asm-lipunmyyjien yhden vertaistaminen lipunmyynnissä, työsuhdeasuntojen rakentaminen jne. Kuvaan kuuluu lisäksi erilaisten palkkaukseen liittyvien esitysten teko, jota tänäkään vuonna ei jätetty huomioimatta, siitäkään huolimatta, että palkkarintama oli rauhoitettu edellisenä vuonna sovitulla kaksivuotisella TUPO:lla. Se toi tälle vuodelle yleiskorotuksena n. 135-185 mk/kk ja eräille ryhmille vielä kuoppakorotukset. Uusi periaatteeltaan merkittävä tulos oli työhönsidonnaisuuslisän käyttöönotto. Painoteknillisistä syistä 51:n Viestin ilmestymiskerrat on vähennetty kolmeen numeroon vuodessa.
1986
Vuosi 1986 on vielä kaikilta osiltaan tuoreessa muistissa jokaisella, joten sen aikaisen toiminnan lyhentäminen varattuun tilaan on niin suurta väkivaltaa, että jätän sen toisten tehtäväksi.
Näytelmäkerho
Osaston huvitoimikunnan kokouksessa 27.2.1949 päätettiin perustaa huvitoimikunnan yhteyteen näytelmäkerho. Sen tarkoituksena oli toimittaa ohjelmaa osaston eri huvitilaisuuksiin ja saamaan samalla ihmiset kiinnostumaan ammattiyhdistysliikkeestä ja sen toiminnasta. 22.2.1955 näytelmäkerho päätti perustaa oman jaoston. Nimeksi tuli Rautatieläisten liiton Osasto n:o 51:n näytelmäkerho.
Kesänviettopaikat
Oman kesänviettopaikan ostamisesta puhuttiin osaston kokouksessa ensimmäisen kerran vuonna 1939. Osaston koko toiminnan lamaantuessa sotavuosien 1939-44 johdosta, hautautui myös haave omasta kesänviettopaikasta.
Vasta viisikymmenluvun alkuvuosina tuli asia uudelleen esille. Silloin herätettiin useaan otteeseen keskustelu kesäpaikan hankkimiseksi osastolle, jäsenistön yhteiseksi tapaamis- ja virkistymispaikaksi.
Asiassa edettiin vihdoin niin, että lokakuussa 1957 asetettiin toimikunta etsimään ja valmistelemaan kesärannan hankkimista. Luultavasti varojen puutteessa hanke raukesi ja syksyllä. 1958 toimikuntaa laajennettiin. Samat vaikeudet edessä kuin aikaisemmallakin toimikunnalla asia päätettiin viedä niin pitkälle kuin mahdollista.
Huhtikuussa 1959 osastomme päätti julkisten arpajaisten järjestämisestä mm. kesärannan ja tarvittavien rakennusten hankkimiseksi osastollemme. Kevättalvella toimikunta saikin tietoonsa Kirkkonummen Bölen niemestä osastomme tarkoituksiin sopivan merenrantapalstan. Kauppaa hierottaessa kävi kuitenkin ilmi tontin rasitteet ja kaupanteko keskeytettiin. Osaston kokous 22.5.-59 peruikin aiemman ostopäätöksen.
Tarjolla oli tällöin jo toinen merenrantapalsta Pohjan pitäjässä. Kokous joka perui aiemman ostopäätöksen, vahvisti yksimielisesti rantapalstan ostamisen Pohjan pitäjästä. Kauppa tehtiin seuraavana päivänä eli 23.5.1959. Näin sai alkunsa Pohjan Pirtti.
Pohjanpirtti kehittyi - kalamiehet innostuivat - arpoja myytiin
Keräyksellä saatiin varoja n.50 000 markkaa, jotka käytettiin puutavaran ja veneen ostoon tuon ensimmäisen kesän aikana. Kesän kuluessa saatiin tontille ensimmäinen lautarakenteinen mökki sillanpääasemaksi.
Vuotta aikaisemmin päätettyyn arpajaisiin tuli lupa sosiaaliministeriöstä. Arpajaiset alkoivat 16.4.1960. Arpoja myytiin myös asemahallissa olevasta autosta, jossa osastomme jäsenet suorittivat myyntiä vuorojärjestelmää käyttäen.
Koska tontille rakennettaviin rakennuksiin menee huomattavia summia rahaa, päätti osaston kokous laskea liikkeelle osaston nimissä 1 000 markan velkakirjan, jonka laina-aika olisi kolme vuotta, ja se maksettaisiin takaisin toukokuun 1. päivän 1963 jälkeen sitä vaadittaessa. Jäsenille selvitettiin, että velkakirjan lunastaminen lähtee puhtaasti vapaaehtoisuuden pohjalta. Huhtikuussa päätettiin myös saunarakennuksen rakentamisesta. Heinäkuussa tehtiin päätös ottaa pankkilainaa saunarakennuksen kuntoon saattamiseksi. Osastolle tulevan 600 000 markan lainan takasivat johtokunnan jäsenet henki1ökohtaisesti.
Maaliskuussa 1961 järjestettiin palstan nimikilpailu. Nimiehdotus "Pohjanpirtti" sai äänten enemmistön. Kevään kuluessa saunarakennus valmistui lopulliseen kuntoon. Paikka vihittiin heinäkuussa runsaan vierasjoukon läsnä ollessa.
Pohjanpirtin merellinen ilmapiiri sai myös kalamiehet liikkeelle, joten vuoden alussa perustettiin osastoomme kalakerho, joka järjesti ensimmäiset pilkkikilpailut jo helmikuussa. Siitä lähtien kerho on vuosittain järjestänyt osaston jäsenille kilpailuja ja hoitanut käytännön työn niin jäsenten kuin edustusjoukkueidenkin kalastusharrastuksen ylläpitämisestä.
Vuoden 1962 aikana Pirtille rakennettiin halko- ja kalustovaja sekä kellari.
Keväällä 1963 paatti osaston kokous Pohjanpirtille rakennettavasta kahden perheen mökistä. Talkootyönä se valmistuikin vielä saman kesän käyttöön.
Maaliskuussa 1964 päätettiin rakentaa uusi sauna. Paikaksi määriteltiin niemen kärki, jossa se antaa makoisat löylyt tänäkin päivänä. Kesän ja syksyn kuluessa sauna valmistuikin niin, että ensilöylyt otettiin joulukuun alussa.
Vuoden 1970 aikana paranivat osastomme jäsenten kesänviettopaikat ja mahdollisuudet merkittävästi. Pohjanpirtille saatiin sähköt. Kuvioihin mukaan tulleen Viträskin vesipulmiin puututtiin välittömästi ja tehtiin porakaivo, joka vielä sähköttömässä paikassa oh vain 90 metriä syvä reikä kalliossa.
Toukokuussa 1971 tehtiin päätös Viträskin sähköistämisestä ja pumpun hankkimisesta jo muuten valmiiseen kaivoon.
Vuonna 1972 rakennettiin Pohjanpirtille toinen kesäkäyttöön tarkoitettu kahden perheen mökki.
Sähköjohdot jouduttiin uusimaan Pirtille vuonna 1973 sähkönsaannin turvaamiseksi lisääntyneen kulutuksen vuoksi. Sähkön kulutusta oh nostanut lisärakentaminen ja runsaan kävijäjoukon myötä varustetason nostaminen, sillä rakennuksiin on hankittu 6 jääkaappia ja 2 sahköhellaa seka 2 lämmityspatteria.
Kolmannen mökin rakentaminen aloitettiin 1974 ja päästiin vuoden aikana harjakorkeuteen. Työ tehtiin edelleen talkoovoimin. Ostettiin kaksi puuvenettä Lisää ja hankittiin ennen kaikkea turvallisuuden lisäämiseksi päärakennukseen puhelin.
Ensimmäinen vakava onnettomuus tapahtui 1975, jolloin toverit Väinö Hyrkas ja Aarne Korjonen hukkuivat Pirtin vesillä helmikuun 4. päivänä. Yksityiskohtia onnettomuudesta ei tunneta, koska sillä ei ollut silminnäkijöitä.
Toiminnan varjona, muisto tapahtuneesta onnettomuudesta, valmistui elokuussa lopulliseen käyttökuntoon edellisen vuoden puolella aloitettu kahden perheen hirsimökki.
Vuoden 1977 aikana aloitettiin neljännen mökin rakentaminen, ja syksyyn mennessä hirsirakennus oli saatu vesikattoon, sekä sähkötyöt tehtyä. Tämä neljäs mökki olikin alueelle rakennettavista viimeinen.
Seuraavana vuonna etsittiin Pirtille kesäaikaista talonmiestä, jopa lehti-ilmoituksin. Kustannukset ym. tekijät huomioiden katsottiin kuitenkin sopimuksen tekeminen osastolle ylivoimaiseksi ja koko talonmieskysymyksen käsittely katsottiin päättyneeksi.
Liiterin katon uusinta, lentopallokentän teko, likakaivon teko ja saunalaiturityön alullepano olivat vuoden 1979 aikana suurimmat alueella tehdyistä toista.
Pohjanpirtille hankittiin vuonna 1980 mm. ruohonleikkuri, keinuja sekä harja- ja tamppaustelineitä. Veneet korjattiin ja puustoa harvennettiin . Saunan verannan pilarit valettiin ja leikkikenttä rakennettiin. Työt alueella keskittyivät yhä enemmin viihtyvyyden lisäämiseen.
Suurempia hankintoja tehtiin seuraavan kerran vuonna 1982, jolloin ostettiin neljä sahköhellaa ja kahden mökin pirttikalustot.
Vapaa-ajanviettopaikasta kun on kyse, niin totta kai pitää olla mahdollisuus myös pieneen ilotteluun, joten vuoden 1983 alkukesästä tehtiin Pirtin alueelle esiintymis- ja tanssilava.
Vuonna 1984 tuli jo ajankohtaiseksi saunaremontin tekeminen Pirtillä . Viträskissa mökki maalattiin ulkopuolelta.
Viträskissa ei sitten vuoden 1971 jälkeen tehty varsinaisia rakennus- tai muutostöitä. Pohjankurun tapaan, suoritettiin tällä ilta- ja viikonloppukäyttöön tarkoitetulla saunamökillä joka vuosi kevään aikana siivous- ja kunnostustalkoot ja pitkin kesää lähinnä huoltoon kuuluvaa pienta korjausta. Vuonna 1985 suoritettiin kuitenkin mökin sisarpanelointi ja maalaus sekä hankittiin mm. pirttikalusto ja keittiökaapisto. Näin sai tämäkin paikka uuden ilmeen.
Vuoden 1986 aikana rakennettiin Pirtille uusi wc-rakennus.
Lopuksi haluan kiinnittää lukijan huomion siihen, että kummassakaan kesäpaikassa ei vierasta työvoimaa ole tarvittu kuin pakollisiin tehtäviin kuten sähkö- ja maansiirtotöihin, josta kaivojen kaivamiset ovat tyypillinen esimerkki. Tähän merkityt vaiheet kesäpaikkojen tapahtumista ovat vain selvimmin näkyvät toimenpiteet tason ja viihtyvyyden lisäämiseksi. Kuten edellä on jo tullut mainittua, keväisillä siivous- ja kunnostustalkoilla on ollut suuri merkitys paikkojen kunnossa pysymiseen ja viihtyisyyteen. Pirtillä on lisäksi pidetty vuosittain myös syystalkoot, jolloin paikat on valmistettu vastaanottamaan talven Hiljaset hetket. Osastomme kalakerho on lisäksi pitänyt omat talkoonsa, joilla he ovat pitäneet esimerkiksi kokonaan huolta Pirtin veneiden kevät- ja syyshuollosta. Puuveneet, joita on toistakymmentä, aiheuttavat valtavan määrän työtä vuosittain.
Kun vähääkään ajattelee sitä työmäärää ja jäsenistön uhrautuvaisuutta, joka tähänkin kertomukseen sisältyy, voi vain toivoa, että jokainen kävijä muistaisi vaalia jäsenistömme yhteistä omaisuutta huolella, ja jättää paikat siihen kuntoon kuin toivoisi niiden olevan silloin, kun itse saapuu viettämään vapaa-aikaansa.
Raimo Tissari
[ Takaisin ylös ] [ Pääsivulle ]
